Väitetään, että joku pappi tekee työtään vain palkan tähden ja häntä kutsutaan leipäpapiksi. Meidät papit on kutsuttu jakamaan leipää. Tietenkin me olemme leipäpappeja ja työmies on palkkansa ansainnut. Eikä meidän kelvollisuutemme vähennä tai lisää tuon leivän arvoa. Elämän leipä on Kristus itse. Ja jakaessamme leipää, me teemme vain niin kuin Hän on käskenyt meidän tehdä.

Toisia seurakuntalaisia nimitellään tapakristityiksi. Mutta tiesitkö, että Jeesuskin meni tapansa mukaan synagogaan? Oliko Jeesus tapajuutalainen? Ennemminkin hän täytti Isänsä tahdon. On olemassa sanonta: ”Varjele tapa, niin tapa varjelee sinut.”

Omien epäilyjeni kanssa kamppaillessa, minua on rohkaissut opetuslapsi Tuomas. Hän oli epäilijä, joka ei voinut uskoa Jeesuksen ylösnousemusta ennen kuin oli omin silmin nähnyt Jeesuksen. (Joh.20) Kaikestä epäilystään huolimatta Tuomas pysytteli opetuslasten joukossa ja hän oli paikalla kun Jeesus seuraavan kerran ilmestyi heille. Silloin Tuomaskin sai uskoa. Mutta miten olisi käynyt, jos Tuomas olisi jättänyt opetuslasten joukon? Olisiko Jeesus ilmestynyt yksin hänelle? Ehkä olisi, mutta minä en halua ottaa siitä selvää vaan pysyä toisten opetuslasten siis seurakunnan keskellä myös silloin kun epäilen enkä jaksa itse uskoa.