Siitä on nyt noin yksitoista vuotta ja viisitoista kiloa, kun lopetin kilpaurheilun. Silloin oli mukava nostella painoja peilin edessä ja erottaa omien lihastensa pullistelu. Nykyään tarvitsen kuntosalilla peiliä oikeiden liikeratojen valvontaan. Lihaksia ei enää erota.

Moni ajattelee, että moinen pullistelu on ylipäätään aika naurettavaa. Ehkä se onkin. Mitä mahtaa Jumala ajatella, kun Hän katselee hengellistä pullisteluamme siis sitä kun yritämme olla parempia uskovia kuin muut ja peittelemme heikkouksiamme? Kelpaamme Jumalalle aivan avuttomina, ilman saavutuksia tai suurentelevia puheita, epäonnistuneinakin.