Takkini rintataskussa on kiinnitettynä valkoinen sydänheijastin, jonka sain viime syksynä eräästä kastekodista. Lahjan antaja ei tainnut aavistaa kuinka tärkeä tuosta heijastimesta tuli. Pimeään aikaan heijastin on toki elintärkeä, enkä itsekään tiedä paljonko heijastin on minua liikenteessä suojannut.  Lisäksi on ollut mukava saada ihmisten palautetta siitä, kuinka hieno heijastin minulla on.

Syvimmän merkityksensä tuo heijastin sai kun kiinnitin sen juuri sydämeni päälle. Mietin samalla, onko oma sydämeni yhtä puhtaan valkoinen. Se muistutti minua siitä, kuinka tärkeää on antaa Jumalan pestä sydämeni.

Puhtainkaan heijastin ei näy pimessä, jos siihen ei osu valoa. Heijastin ei itsessään ole valon lähde. Meidänkin sydämemme tarvitsee Jumalan valoa, jotta valo ja Jumalan rakkaus näkyisi meissä tämän pimeän maailman keskellä.