Keväällä 2008 äitini sai diagnoosin ALS. Kummallinen kirjainyhdistelmä, jonka takaa paljastui karu todellisuus. Parantumaton sairaus, joka surkastuttaa lihakset ja johtaa kuolemaan. Mielessäni soi silloin virren 555 sanat: ”Ei ole täällä mitään pysyvää, vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.” Samana keväänä sain pappisvihkimykseni. Jokaisissa hautajaisissa suru tuli ihon alle, sitä ei voinut paeta.

Sairaus eteni aggressiivisena ja jokainen tukitoimi tuli hieman jäljessä. Aina en tienny, mitä rukoilisin. Keväällä 2009 olin Ylläksellä pitämässä hiihtolomarippikoulua, kun veljeni soitti, että äidin ravintoletkun laittaminen oli epäonnistunut ja äiti makasi teho-osastolla.

Samana iltana lensin Etelä-Suomeen ja seuraavana aamulla olin äitini luona. Tuon matkan aikana minulle konkretisoitui, kuinka vaikeaa on rukoilla: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.” Jotenkin aavistin, että minun tahtoni oli eri kuin Hänen.

Illalla tulehdus oli hellittänyt sen verran, että äiti siirrettiin osastolle, mutta sieltä hän ei enää palannut kotiin. Viikon ajan kävimme sairaalassa, päivystimme äidin vieressä vuorotellen ja välillä yhdessä perheen voimin, kaksi viimeistä vuorokautta yötä päivää.

Hengitys kävi vaikeammaksi, kääntyminen omin voimin oli mahdotonta, tajunnan tila alkoi laskea samalla kun morfiiniannoksia lisättiin. En osannut muuta kuin pitää äitiä kädestä kiinni ja laulaa virsiä. Kun yritin lopettaa, äiti puristi kättäni, älä lopeta. Puhumaan äiti ei ollut pystynyt enää kuukausiin ilman kommunikaattoria, mutta yhteys säilyi loppuun asti.

Viimeiset sanat, jotka äiti minulle sanoi pari päivää ennen kuolemaansa, jäivät mieleeni. Äiti oli nukkunut koko illan, mutta yhtäkkiä hän heräsi ja halusi istumaan. Siinä istuimme sängyllä vierekkäin toinen toistamme tukien ja äiti sanoi: ”Minä paranen.” Minä taisin hieman naurahtaa ja sanoa, ettet taida kokonaan parantua vaan tarviset vähän apua. Mutta äiti tiesi paremmin. Taivaan kodissa ei ole enää kipua, ei sairautta, ei kyyneliä.

Ikävä on vieläkin, mutta enää en pelkää rukoilla: ”Tapahtukoon sinun tahtosi”