Vapaaehtoistyö on muodikasta. Seurakunnassakin puhutaan vapaahtoisista. He ovat arvokkaita seurakuntalaisia, joita ilman moni seurakunnan toiminta jäisi toteutumatta. Suuri kiitos heille!

Olen usein miettinyt vapaaehtoisuus sanan merkitystä erityisesti seurakunnassa. Mikä on vapaaehtoisen vastakohta? Onko se pakotettu tai palkattu työntekijä, jonka velvollisuuksiin jokin työ kuuluu? Emmekö me kaikki ole seurakuntalaisia siis työntekijätkin? Seurakunta ei toivottavasti ole palvelujärjetö, joka tuottaa jäsenilleen erilaisia palveluja, vaan jäsenet muodostavat Kristuksen ruumiin.

                              "Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen." 1. Kor. 12:27

Meille on annettu tehtävä rakastaa ja palvella toinen toisiamme. Se on seurakuntalaisuutta. Jos lähimmäiseni on hädässä, minun velvollisuuteni kristittynä on auttaa. Onko se vapaaehtoista? Pelastuksen kannalta kyllä, mutta ei lähimmäisyyden. Seurakunnan työntekijänä joudun usein rajaamaan työtäni ja velvollisuuksiani, mutta lähimmäisyyttä ei voi rajata.

Mutta ei seurakuntalaisuus ole pelkkää palvelua ja puurtamista. Tehtävän antaja sanoo myös: " Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." Hänen luokseen tuleminen on täysin vapaaehtoista, mutta oppimme mukaan pelastuksen suhteen välttämätöntä.